Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että ymmärtääkseni asiakkaitamme paremmin, minun pitäisi pistää stoppi seitsemän vuotta kestäneelle tauolle. Siis, kahvin juonnille.
Etenkin ainoastaan teetä juovien asiakkaiden kanssa on ollut helppoa sanoa "kyl ne kahvinjuojat vois siirtyä enemmän teen pariin, paremman makuista ja terveellisempää!". Tietenkin kaikki on helpompaa sanottuna kuin tehtynä, sen tulin viimeistään todistaneeksi kuluvana kesänä. Tilasin nimittäin itselleni chai laten, mutta myyjä taisi kuulla vain jälkimmäisen sanan. On minulle aiemminkin käynyt näin, mutta tällä kertaa en sanonut siitä mitään. Ajattelin vain, että nyt SE HETKI on koittanut.
Eihän siinä mitään, oli ihan kivan makuista, pikkuriikkinen piikki tuli ja luojan kiitos vatsaa ei vääntänyt. Tärkein asia mitä tuli kuitenkin opittua oli se ettei minuun iskenyt kahvinhimo- niin kuin varmasti moneen kahvin juojaan ei iske teenhimokaan.
Kaikki tämä on johtanut siihen, että olen ruvennut olemaan tässä asiassa hyvin neutraali. Tai oikeastaan joskus olen ihan puolustamassakin kahvin juojia.
Mainitsin aiemmassa kirjoituksessa isäni olevan teemaasta, äitini taas tulee kahvimaasta. Olen kuullut heidän laittavan "vanhoina hyvinä aikoina" kahvia jopa riisin sekaan ja että lapsenvahtimme tarjosi minulle kahvia, kun olin kahden vanha. Pitkälle lukioon asti olikin tapana lauantaisin herkutella leipää dippaamalla pikakahviin.
Täytyy myöntää, että tätä tekstiä kirjoittaessa on ruvennut tekee mieli taas tuota lauantaiherkkua. En sitten tosin osaa sanoa onko yksinkertaisesti lapsuudenkaipuuta meneillään, kun on tullut muitakin herkkuja ja rutiineja ikävä. Ei sitä tiedä, ehkä huomenna aion palata vanhoihin tapoihini.
Mutta ensin kolme kulhollista teetä. Ihanaa syksyistä viikonloppua!
Ps. tietääkö kukaan mistä pääkaupunkiseudulla saisi kirpeitä hedelmä- tsaukki taukkeja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti