”Täällä on niin ihana tuoksu! Oot kyl onnekas, kun oot
täällä töissä.”
Jos pelkän tuoksun perusteella lähdetään liikkeelle, niin
onnekas olen ainoastaan silloin, kun lomalta palattuani uudelleen henkiin
herännyt hajuaistini ymmärtää mitä kaikki asiakkaat hokevat. Todellisuus
kuitenkin on, siis kun onnekkuudesta puhutaan, että ei sitä tiedä millainen
kultakimpale on käsissä ennen kuin se viedään sinulta pois. Ihmisen on
helpompi sortua luettelemaan niitä asioita joita ei ole kuin huomaamaan mistä
kaikesta saisi olla kiitollinen. Ihan nyt juuri tällä hetkellä.
Sitä ei kaikki tiedä, että meillä teet tulee suoraan
tuottajamaista tänne Vantaalle, jotka sitten jopa yli 30 vuoden vanhoilla talon
resepteillä maustetaan itse. Pakkaaminen tapahtuu myös samoissa tiloissa-
erikoisteelaaduissa ja hätätilanteissa joskus ihan käsinkin. En liiemmin nauti
taloudesta tai politiikasta puhumisesta, mutta asia jonka olen huomannut viime
aikoina on, että yhä enemmän (tee)yritys siirtää tuotantonsa toiseen maahan
edullisemman työvoiman vuoksi, mutta silti pitämällä hinnat samoina. Niin hitsit
vieköön, täällä samat koneet ja työntekijät pyörivät päivästä toiseen!
Pari vuotta sitten, kun olin ehtinyt olla vasta muutaman
kuukauden täällä töissä, minua pyydettiin Ylen ohjelmaan puhumaan
nuorisotyöttömyydestä. Maahanmuuttajataustaisena koin työnhaun olevan
raskaampaa kuin kantaväestöön kuuluvalla, sillä oli tunne, että työnantajat
tuijottavat nimeäni enemmän kuin ansioluetteloni loppuosaa. Seuraavana päivänä
töihin tullessani, toimitusjohtajamme oli ulko-ovella vastassa ja hän tokaisi: ”En
mä Jaleh katso nimeä tai mistä toinen on kotoisin vaan sitä mitä pystytään
omalla osaamisella tuomaan tähän yritykseen”.
Kyllä, olen onnekas. Ja ihan hemmetin kiitollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti