torstai 29. lokakuuta 2015

Mietelmiä kassan takaa

Mattokauppa on semmoinen paikka, jonka mieltää helposti ei-ruuhkaiseksi mennessään sinne asiakkaana, mutta kokemus tällä viikolla oli jotain muuta. On melkeinpä luonnonlaki, että päivässä voi olla pitkiä aikoja, kun asiakkaita ei käy ollenkaan, mutta sitten kun päätetään lähteä ostoksille, niin ovat muutkin liikenteessä. Mikä tekee ostosreissuista kuitenkin mielenkiintoisen on kun nykyään myyjien ja asiakkaiden käytös pistää silmään eri tavalla kuin aikaisemmin. Asiakaspalvelussa oleminen on tehnyt itsestäni kärsivällisemmän ja ymmärtäväisemmän asiakkaan ja tiedän etten ole ainoa, sillä tuttavat samanlaisessa tilanteessa sanovat samaa.

Faktaa on, että vasta kun asetut toisen kenkiin, tiedät millaista on niillä kävellä. Yksikin uusi asiakas kysyi minulta mitä teen silloin, kun ei ole asiakkaita. Tämän samaisen kysymyksen muistan kysyneeni edelliseltä myymäläpäälliköltämme ensimmäisellä työviikollani. Vastaus, jonka hän antoi minulle oli sama minkä minäkin annoin asiakkaalle; kaikenlaista.

Seuraavan kerran kun esimerkiksi postisi on myöhässä, joudut odottamaan palvelua, puheluusi ei vastata, joku käyttäytyy ääliömäisesti ja sun muuta, niin yritä ajatella asiaa toisen näkökulmasta. Voi olla monta syytä, miksi jokin ei mennyt ihan nappiin. Yleisin syy on varmasti se, että vaikka parhaamme yritetään, niin mokia tulee aina. Ihmisiähän me kaikki loppujen lopuksi olemme.

Tässä, kun empatian lisäämisestä saarnaan, voin häpeäkseni myöntää, että en siellä mattokaupassa kovin hyvää esimerkkiä näyttänyt itse. Vaikka tiedän aivan liian hyvin sen tunteen, kun myyjänä olet ainoa paikalla asiakasryntäyksen aikana, niin en pystynyt hillitsemään itseäni. Sormet naputtelivat pöytää, silmät tuijottivat tuimasti ja hengittäminen oli yhtä syvää kuin jooga-tunnilla. Vielä [!] tässä vääntääkseni asiaa toiseen suuntaan, oli myyjällä jäänyt muun muassa tervehtiminen väliin. Ehkäpä näytin siltä, etten ollut vakavissaan otettava asiakas. Itse asiassa ei ole mitään surullisempaa, kun myyjän käytös perustuu ensinäkemykseen.

Sillä hetkellä kupillinen rauhoittavaa vihreää teetä olisi ollut paikallaan.

Kirjoitus on julkaistu jo aiemmin, mutta ajankohtaisuus on jokapäiväistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti