Vantaan Sanomissa (ke 18.2), mediapersoona ja Teen Ystävät
ry:n perustaja Pirkko Arstila antaa oikein hyviä teevinkkejä ja kertoo oman
näkemyksensä suomalaisesta teekulttuurista. Asia, johon Arstila osuu naulan
kantaan on tämä:
Suomalaisten ongelma on teen terveellisyyden
korostaminen. Tee on tutkitusti terveellistä, mutta suomalaiset puhuvat teestä
kuin kalanmaksaöljystä. Mikä tee on terveellisintä? Mihin tämä tee vaikuttaa?
Teen yhteydessä ei meillä puhuta nautinnoista, teen mauista, tuoksuista, väreistä.
Mielestäni teet ovat kuin viinejä ja niihin pitäisi suhtautua myös samalla
tavalla. Eihän viineistäkään heti tiedustella alkoholiprosentteja vaan
keskustellaan mauista.
Se on sanomattakin selvää, että Suomessa moni siirtyy
teenjuonnin pariin nimenomaan terveysvaikutuksien takia. Tosin viime aikoina,
etenkin täällä pääkaupunkiseudulla monien uusien teehuoneiden myötä, teekupin
ääressä istumisesta on tullut trendi. Mutta hipsteri- touhuista lisää toisella
kerralla.
Tuntuu, että jos jokin asia ei ole kovin tuttu, on meidän
helpompaa tarttua siihen mitä terveydellisiä hyötyjä se voi tuoda meille kuin
millaisia makuelämyksiä voimme saada niistä. Esimerkiksi suurin osa
superfoodeista on ihan arkipäivää paikoissa, joissa niitä valmistetaan. Ei
niistä siellä puhuta terveyspommeina vaan pikemminkin “mamman herkullisen
iltasapuskan koristeena”. Monestikin, kun joku lukee tuotteemme etikettejä,
saattaa kuulla kun hihkaistaan ”hei tää alentaa kolesterolia, tää ois hyvä!”
(mm. musta tee) tai ”vilkastuttaa aineenvaihduntaa, pakko ottaa!” (mm. vihreä
tee). En oikein usko tuottajamaiden asukkaiden juovan teetä samoista syistä.
Ainakin vaihtovuoden aikaiset kiinalaiset kämppikset totuttuun tapaansa
nauttivat vihreätä teetä ruokajuomana. Nauttivat.
Sitten on moni, joka ihan suoraan kysyy kaikkien tee- ja
yrttihaudukkeiden terveysvaikutuksista ja tekevät ostopäätöksensä sen
perusteella. Sitten on tietenkin taas niitä, jotka lähtevät makumaailmasta
liikkeelle. Niin kuin aiemmassa kirjoituksessa, jossa pohdin Reilua kauppaa ja luomua, totesin että
jokaisella on oikeus ostaa mitä haluaa, olkoon syy mikä tahansa. Asia on
edelleenkin näin.
Itselläni taisi muuttuakin tapa juoda teetä, kun muutama
vuosi sitten kärsin munuaiskivistä. Kysyin sitten hoitajalta, että mites nyt
jatkon kannalta. ”Kaksi litraa nestettä joka päivä.” Aha. Ja
kun pelkkää vettä on vähän raskasta juoda päivän aikana isompi määrä (eikös?!)
niin teetä tuli sitten reippaammin juotua ja samalla olutta vähemmän kitattua.
Kieltämättä ei ole kovin montaa teekupillista tullut juotua ilman, että aivot
huutaa MUISTA NESTEYTYS!
Pitääpähän ihan vapaa-aikana panostaa hetken nautintoon;
laittaa aivot narikkaaan ja antaa makujen vallata. Kokeilkaahan tekin.
Hyvää loppuviikkoa!
kirjoitus julkaistu ensimmäisen kerran helmikuussa 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti